Metsäretkiä

Radan vierillä kasvaa:

voikukkia

nurmikkoa

ihmisen luita

muttei ainuttakaan sientä, ei vaikka etsin pellolta ja sen vieriltä, vielä kesänvihreän nurmikon seasta, aseman takaa ja ratakiskoilta.

Kiskot kaikuvat vain aavemaista tyhjyyttään, R kertoo tällä asemalla kuolleen monia ihmisiä, osa vahingossa ja osa on hypännyt junan alle tahallaan, erään asemalle sammuneen imaisi Intercity alleen.

Pendolino ohittaa asemaa, ilma sen edessä jakautuu halki kahdeksi, ja minä kuvittelen niin monen ihmisenkin jakautuneen, kappaleiden lennelleen verkkoaitoihin ja talojen pihoille, kiskojen väliin ja vanhoille kiville, niin monen ihmisen etten uskalla edes kuvitella loppuun asti, mitä heille kävi.

Onneksi R saapuu pelastamaan minut itseltäni, minä en toivo kenenkään saapuvan sillä tavalla valkoisella ratsulla ritarihaarniskassaan, eikä hänkään saavu siten, hän saapuu rikkinäisellä mummopyörällään ja miekan sijasta hänellä on kädessään puoliksipalanut tupakka, jonka hän asettaa pyöräntarakalle vain halatakseen minua.

Minä annan hänelle lahjaksi bussikorttini sinisestä muovikotelosta irtirepimäni palasen.

Yhdessä me katselemme kaupassa palautuspullojen pyörintää palautusautomaatissa, yksi tölkki sai monen monta kierrosta enemmän kuin muut! Olikohan sillä kalliimpi lippu tähän huvipuistoon,

mutta ei , ei sellainen lippu kuin Dllä oli tänään tivoliin, se söi sen lipun ja minun piti lähteä sen kanssa metsään, mutta se lähtikin tivoliin, enkä minä halunnut.

Se poika jonka tukka on takussa ja hihansuut roikkuvat ja ruskeiden housujen lahkeet viiltävät maata, ja se tanssii dubin tahtiin niin oikein, se poika tulee hakemaan meitä autolla, en pysty välttymään hymyilyltä joka jälleen kasvaa korviin asti.

Sillä pojalla on tällä kertaa juuri pesusta tullut paita, ja sen sotkuinen tukka on pipon sisällä, ja se näyttää niin hyvältä että mieleni tekee vaivihkaa sivellä sen niskahiuskiehkuroita ja vaaleita hentoja ihokarvoja yläselässä. Ja sen kädetkin näyttävät niin kädestäpidettäviltä, sen ranteissa on nahkanauhoja ihan niinkuin minullakin, ja verisuonet näkyvät juuri sopivasti,

mutta ei, ei sillä lailla sopivasti kuin omani silloin joskus, ne olivat niin pinnalla että tahrivat kaiken punaisellaan ja vuosivat ulos asti, ne typerät suonet,  minä halusin vain katsella niitä hieman lähempää, mutta ne pakenivat karkuun matolle pieniksi punaisiksi länteiksi.

Ajamme poikien salaiselle sienipaikalle, R haluaa välttämättä kiivetä korkealle kukkulalle,

istumme siellä ja katselemme kuinka aurinko pakenee pilvien taakse ja maan itsensä taakse, yläpilvet muuttuvat vaaleanpunaiseksi saduksi, tältä näyttävät pilvilinnat,

mutta ei, ei sellaiset pilvilinnat joita joskus rakentelimme ala-asteen pihoille, ne muodostuivat tutuista pojista ja yhteisistä tulevaisuuksista,

nämä pilvilinnat muodostuivat auringonsäteistä ja valosta ja pimeydestä.

R sytyttää jointin.

Taivas värittyy sitä mukaa kun siinä istumme.

Vaaleanpunaisemmaksi ja vaaleanpunaisemmaksi, huomaamme pilvien sävyttyvät violetiksi.

Alas on pitkä matka, ja mutkainen,

pellolla vallitsee jo yön hämärä.

Olen varma, että peurat viihtyvät sillä pellolla, sillä minäkin viihdyin siellä ruohotuppaiden seassa, ruohot nousivat oman pääni yläpuolelle, ja jos minä olisin peura, minä seisoisin tällä pellolla vaivihkaa aamukasteen kanssa, katsoisin sarvineni hiljaa vastapuolelle ja laulaisin ääneti sitä laulua, jonka jokainen elämänmuoto osaa.

Mutta minä en ole peura, ja olen jo unohtanut sen laulun sanattoman kauneuden.

Tarjoan muille peuranvasoille teetä, istumme hiljaa ja odotamme yöusvaa.

Se ei tule ennen pimeää, joka hiipii päälle jälleen kerran salaa, ja matka metsän läpi autolle on vaikeampi kuin uskoimmekaan, joudumme aina välistä makaamaan sammaleisella ylämäellä ja juomaan mangomehua suoraan purkista,

mangot ovat tärkeitä asioita meille, me sovimme Rn kanssa että näemme unta toisistamme, ja jotta tunnistamme toisemme unessa, koodisana oli mango. Mutta minä en nähnyt unta mangoista enkä Rstä eikä kukaan sanonutkaan koko sanaa siinä unessa.

Aamulla jääkaapista löytyi uutta mangomehua.

Rn äiti tarjosi tälle mangokastiketta ruuan lisukkeena.

Etsimme vielä yönkin pimeydessä ihmisluita ratakiskoilta, kävelemme katsomaan jokea jota ei näykään.
R kertoo peuroista, minä hymyilen.

Sitten hän katsoo silmiini ja hymyilemme molemmat. 

Hän nuuhkaisee hiuksiani. 

Juna saapuu jo asemalle.